Kirjoitan tätä tekstiä Lastenklinikan päivystyksen tv-tilassa. Taas on mennyt 5 tuntia ja edessä on vielä ainakin 16 tuntia tämän talon sisuksissa.
Nyt olikin jo mennyt vuosi edellisestä käynnistä.Aiempina vuosina olin täällä vähän jatkuvasti. Tuntui, että meidän perheelle olisi voinut varata ihan oman huoneen....No joka tapauksessa: en ole kertaakaan kohdannut ikäviä ihmisiä täällä. Joskus väsyneitä, usein kiireisiä, mutta aina välittäviä ja vastuullisia. Vanhempana arvostan myös sitä, että oma asiantuntemukseni lapsen tilanteesta tunnustetaan. Täällä kerrotaan myös ihan kaikki, mitä haluaa kysyä.
Tarvittaessa rakennetaan punainen tai sininen kipsi tai tuodaan jotain tosi piristävää hengitysvaikeuksista ilahduttamaan.
Eihän tänne kukaan halua, mutta jos täällä on pakko olla, näin on hyvä.
ps. samaa en sanoisi Hartmanista. Mutta se on ihan toinen tarina. Eikä kovin kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Moderoin aina pois asiattomat ja kiroilevat viestit.