Joukkoliikenne, pyöräily, asukaspysäköinti, mielipideterrorismi: Helsinki on meidän kaikkien, pöntöt!

Jotkut ihmiset ovat mustavalkoisia. Jokin aika sitten järkytyin kovasti luettuani nuoren vihaisen valtuutetun blogia, jossa hän määritteli kaltaisensa 30 km tunnissa keskustassa kaahaavat fanaatikkopyöräilijät hyviksiksi. Ne, jotka eivät puolusta ko. tyypin ja hänen kaveriensa ainoaa oikeaa näkökantaa, ovat pahan valtakunnan edustajia. (hih, nyt blogia on vähän siistitty. Oppii se outokin käytöstapoja)

Haluan nyt vaan sanoa, että voihan hitsinpimpula tätä Helsingin hitihatijipheitä. Autoilla ei sais ajaa maan päällä ja alle ei sais rakentaa tunnelia. Sellaiset ratkaisut, joissa etsittäisiin oikeasti kaikkien etua, tuntuvat olevan vaikeita. Kummallista ajattelua, että joko pitää olla pyöräilijä tai autoilija, mut ei voi olla sekä jalankulkija, pyöräilijä, autoilija että vielä joukkoliikenteen käyttäjäkin. 

Asukaspysäköinnin hintaa halutaan nostaa huimasti. Paikan vaan jos sattuu löytämään, siihen ei pääse kuin maasturilla ja lumiketjuilla autoa rikkomatta. (Aina on pönttöjä pysäköijien joukossa, toki) Niillä, jotka eivät asu keskustassa on jännä käsitys siitä, että keskustassa asuva ei saisi omistaa autoa tai ainakin siitä pitäisi maksaa kamalasti jotta muut kuin keskustassa asuvat pääsisivät meidän asuinkaduillemme rellestämään: 
Ensinnäkin, myös lähiöissä pysäköidään kaduille - maksutta. En ole silti ehdottamassa maksua lähiöihin vaan pidän normaalina, että ihmiset asuvat ja ajavat. 
Toiseksi: Jos keskustassa rajoitettaisiin myöhempään ja aikaisempaan ei-asukasparkkia, paikkoja olisi ihan kivasti. Ja samalla myös pienen hetken pysäköinti vaikkapa kivijalkakauppoihin onnistuisi sekä autolla että julkisilla ja fillarilla kivemmin. 

Nyt halutaan haittamaksu nastoille pääkaupunkiseudulla.Putsaisvat talvella kadulta lumet niin mä ajaisin vaikka kesärenkailla, kele. 

Ens viikolla alkaa tosin pyöräily aina kun mahdollista. 

Me ihmiset olemme nimittäin sellaisia, että toimimme eri tilanteissa erilaisilla, kulloinkin tarkoituksenmukaisilla tavoilla. Kaikelle ja kaikille pitää olla mahdollisuuksia. 

Pyöräily suoraan sanottuna pelottaa minua hieman. Aiempien kokemusten perusteella tiedän, että vaarallisia eivät ole autot vaan nuo alussa mainitsemani tilannetajuttomat kaaharit, joiden vauhti sopisi maantielle, bussit, joita on välillä keskustassa ihan liikaa ja sellaiset pyöräilijät, jotka eivät välillä autoile ja tuntevat liikenteen pelisääntöjä heikosti.