Pelatkaa, lapset, vaan pysykää järjissänne

Psykologi Jari Sinkkosta pidetään puolijumalana. Varmasti usein ansaitusti. Yle julkaisi yhden lukemattomista Sinkkosen puheenvuoroista.Tällä kertaa liittyen vanhempien velvollisuuteen noudattaa ikärajoja. Sääntelyn luvatussa maassa kaikenlaisia sääntöjä riittää kyllä rikottavaksi tai huomiotta jätettäväksi.

Hienoja ajatuksia, ja niitä voi noudattaakin, ainakin pienten kanssa. Ei lapsen pidä joutua kohtaamaan liikaa pelottavia asioita. Tuossa tapahtuu kuitenkin iso liikkuma sitten kun lapset ovat yläasteella. Silloin jopa koulu avaa maailmaa niin paljon, etteivät vanhemmat tahdo mukana pysyä. Kaverit nostavat myllertävän otsalohkonsa kannustamana esiin ihan kuinka hurjia asioita vaan. Silloin on tärkeää, että on avoin, rehellinen suhde, jonka kautta lapsi/nuori voi keskustella monista asioista vanhemman kanssa.

TV on helppo juttu. Itsestäänselvien väkivaltajuttujen, Salkkareiden yms. väistelyä on vielä helppo perustella lapsille, mutta miten selittää esim. se, että ei halua lasten oppivan maailmankuvaa, jossa joku aina tippuu porukasta, saa potkut, epäonnistuu, on luuseri ja vapaasti mollattavissa. Moni koko perheen näennäisharmittomaksi viihteeksi konseptoitu telkkariohjelma perustuu siihen. Olen joskus sanonut lapsilleni, että jos ohjelmassa on sellaisia ihmisiä, tai tapoja, joiden kanssa ei haluaisi olla elävässä elämässä tekemisissä, miksi katsoa heitä telkkarista. No ehkä opiksi. 
Pelimaailmaan tultaessa Olen omalla kohdalla kyllä aika paljon noista ikärajoista joustanut. Nuorteni kielitaito on kehittynyt ihan mahtavasti. Niin suullinen, kun pelatessa skypetetään kuin kirjallinenkin: peleihin kirjoitetaan. En usko, että pelaamattomia esim. hirveästi nössötellään, mutta jos peliä ei ole tai siitä ei tiedä, saattaa olla aika lailla syrjässä porukan keskusteluista. Ei GTA5 ketään kultaa, mutta tuskin tuhoaakaan. Vaikka joskus annetaan periksi, se ei tarkoita, että kaikessa mentäisiin muiden päättämien sääntöjen mukaan: Esimerkiksi pojallani on 15-vuotiaana pokkaa sanoa missä vain, että pisaraakaan en ole ottanut enkä savuakaan vetänyt ja olla siitä ylpeä.
Minäkään en ole koskaan kannustanut lapsiani katsomaan vaikka salattuja elämiä tai kaiken maailman bigbrothereita. Lapsissa, vanhemmissa, elämäntilanteissa ja reaktioissa on eroja. Siksi tuo Sinkkonenkin kannustaa kaikessa tiukkuuteen, luulen. Me ylisuorittajat pohdimme myös vanhempana tekojemme oikeellisuutta. Toisaalta: joskus on kiva katsoa nuoriaan ja olla heistä ylpeitä siksi, että he ovat oppineet, keitä ovat ja millaisia arvoja haluavat puolustaa.

Tämä kaikki siis jo yläaste- ja lukiolaisikäisten vanhempana. Ala-asteella olin vielä heille tiukkana ja pienimmälle (9v)  edelleen!  On selvää, että valistunut vanhempi seuraa lapsensa tilaa: mielialaa, reaktioita, kuntoilun määrää, kavereita ja vaihtaa tarvittaessa toimintalinjaansa.