Milloin lapseni on parhaassa iässä?

Varoitus: erittäin hävettävää tekstiä:

Hesarissa Laura Saarikoski väitti pääsiäisen kunniaksi, että lapsi on hankalimmillaan 1-3 vuoden iässä. En voisi olla enempää eri mieltä.

1. Jo peruskysymys on hassu. Miksi pitää miettiä, milloin lapsi on hankalimmillaan? Aika nurja asenne. Minusta olisi ainakin kurjaa ajatella lapsiani hankaluudenlähteinä.
2. Vauvat on ihania. Vaikka ne huutaisivatkin, kuten yksi omistani. Hymyili se myös. Eikä enää huutanut. Hymyili kuin teletappiaurinko.
3. Jos pieni lapsi on terve ja kehittyy sen mukaisesti, se on kyllä aika helppo: toimii osana perheyhteisöä.Ja jos sille opettaa säännöt ja muistaa kertoa, mitä siltä missäkin haluaa, se on tosi helppo. Nuorimmaista ei edes tarttenut pahemmin kasvattaa: homman hoitivat isommat lapset. (mot: kaksi hienoa ikää siis) Vanhemmalta tarvittiin vain perushoivaa ja syliä.
4. Eskarit ovat ihania ja rohkeita. 
5. Pienet koululaiset ovat niiiiin suuria ja niiiiin pieniä.
6. Ja kun ne kasvavat, ne muuttuvat "pelottaviksi" murkuiksi. Vaikka se on rankkaa, sinäkin aikana saa hirveästi iloa, kun huomaa yhdessä tehdyn pohjan kantavan. Ja jos hyvin käy, siirtyy neuvonta kaksisuuntaiseen vaiheeseen: ainakin minua ovat lapseni kasvattaneet käyttäytymään ja toimimaan paremmin. Usein jopa kunnioituksella molemmin puolin. (ainakin pienen kuohunnan jälkeen). Toki nykyisellä kokemuksella on myönnettävä, että se pahin murros on kyllä aika paha.
7. Isot teinit ovat taas ihania. Ja niitä on jo oppinut kohtelemaan ihmisinä. ja he vanhempiaan.

Eilen isoin oli mukana siirtolapuutarhassa. Kävelimme sinne ja muutaman kilometrin matkan aikana ehdimme selvittää maailmantilan. Ihan parasta, mitä vanhemmuudesta saa. 
Tänään se toinen iso vei pienimmän harjoittelemaan pallonheittoa ja koppeja. Otti tapansa mukaan vastuuta pienemmästään. Ja se nuorin oli hirveän hyvällä tuulella ja iloinen. Hyvä tuuli tarttui aikuiseenkin.Juuri sellaista on hyvä ikä ja elämä.

Niin. Lapseni ovat parhaassa iässä. Juuri tänäänkin.