Toka kierros 4: Baarista parempaa tai edes lämpöä?

Sitten on ystäväni Hanna.
Hanna on erittäin lahjakas, sosiaalinen ja holtittoman ´kilpailuhenkinen. Kävi kuitenkin niin, että Hannan ja hänen miehensä tiet erkanivat aika ikävästi.Hanna hoiti kuitenkin koko ajan työnsä upeasti, kehittyi, kuntoili. Oli hyvä äiti. Lapset kasvoivat ja saivat kukoistaa äidin avulla.
Hanna ei masentunut. Mutta jotain hänelle tapahtui.

Menimme yhdessä Einoon. Hanna ja hänen ystävänsä, myös naisjohtaja Minna, ikään kuin uudestisyntyivät.

Asento vaihtui, rinta kohosi ja silmät toimivat kuin tutkana. Sopivat miesryhmät bongattin ja nämä kaksi ihanaa naista menivät lähes kilpaa parhaita kohti. Ei aikaakaan kun sopiva kumppani sille keikalle oli löytynyt.

Minnalla oli tapana viedät löytönsä läheiseen hotelliin. Joskus hän oli sitten vähän katuva ja raahautui hieman häpeillen kotiinsa.

Hanna ei varonut näin paljon. Hän vei saaliin kotiin. Ja tapailin monia näistä vielä useamman kerran perästäkin päin. Me muut ihmettelimme sitä, miten vahva hän oli. Kantoi kaiken tuon mukanaan. Ja piti lukua kaikista onnistumisista. Uskoi olevansa ihana nainen. Ja olikin.

Ei Hanna kuitenkaan sellaiseksi jäänyt. Aikanaan hänestä tuli taas ihan tällainen tavallinen. Ja oma itsensä. Silti kadehdin vieläkin tuota puoliröyhkeää kykyä tehdä itsestään jotain haluttavaa ja näyttävää.

Tuota vaihetta kutsutaan usein nimillä sekoilu, baarivaihde, bailukausi, jakorasiavaihe jne. Mutta paikkansa silläkin varmaan on.