Bileet menneille suhteille?

Kroatiassa syntyi idea kymmenen vuotta sitten. Pyydetään ihmisiltä muistoesineitä särkyneistä suhteista. Ei siis särkyneistä sydämistä, sillä ei sydän aina säry, vaikka suhde särkyisikin. Muistoja, jotka liittyivät johonkin ihmiseen ja suhteeseen hänen kanssaan. Ehkä kyseessä oli haileanlämmin rakkaus, joka hiljalleen hiipui. Ehkä paras ystävä muutti pois, kun olit lapsi. Ehkä loppu satutti. Tai ehkä suhteen loppu oli helpotus, ja elämä jatkuu parempana.

Tällaisiin elämänkokemuksiin pohjaa nyt Helsingin upean, ihanan, uuden kaupunginmuseon neljänteen kerrokseen avattu Särkyneiden suhteiden museo.

 Idea on ihan mahtava. Ja Senaatintorin laidalla sijaitseva museo veti jo avajaisiltana jonoittain yleisöä ihailemaan toisten muistoja ja niihin liitettyjä tarinoita.

On jotenkin lohdullista lukea toisten tarinoita. Ja nähdä jotain tärkeää: pienikin suhde voi olla merkityksellinen meidän elämässämme. Ja pienikin lahja voi jäädä toisen elämään, vaikka me itse siitä poistuisimme. Mutta kyllä näyttelyssä on myös surullisia tarinoita: särjettyjä sydämiä, petosta ja monenmoista.
 

Suomalaisiakin tarinoita on mukana.

Hemuli kuvaa vähän heikommaksi jampaksi osoittautunutta, nyt jo jäänyttä kumppania.

Villasukat ovat jääneet kesken.

Kun kiersin näyttelyä, tajusin, että ympärilläni on jotain niin upeaa ja terapeuttista, että haluaisin jatkaa kokemusta.

Nyt haaveilenkin siitä, että näyttelyyn voisi kokoontua porukalla.

Ensin tutustuttaisiin näyttelyn esineisiin ja luettaisiin niiden tarinoita.
Nautittaisiin hieman viiniä ja vapauduttaisiin.
Sitten koko porukka istahtaisi alas. Jokainen kaivaisi esiin mukanaan tuomansa oman esineen: muiston omasta, jo loppuneesta suhteesta.
Vuorollaan kukin sitten näyttäisi esineen muille ja kertoisi tarinan valitun tavaran takana.

Olen varma, että ilta läikkyisi iloa, surua ja ihanaa, vapauttavaa jakamista.

Idea on vapaasti sovellettavissa. Mutta kutsukaa, hei pliis,  minut mukaan