Kesäleiriltä kokemuksia: väriä ja nörttejä

Kun olin lapsi, äiti ja isä aina muistelivat nuorina opettajina kesäsiirtolan vetäjinä viettämiään kesäviikkoja. Vähävaraisten perheiden lapset tulivat kesäsiirtolaan ja saivat ulkoilua, huolenpitoa ja hyvää ruokaa.Olisin mieluusti kokeillut sellaista minäkin, mutta en olisi mahtunut mukaan. Partioleirit ja viululeirit olivatkin minun heiniäni. Ja kivaa oli.

Nyt puhutaan paljon siitä, että kaupungissa on paljon lapsia, joiden kesä kuluu nälkäisenä ja vähin virikkein kun kouluruokailu ja säännöllinen elämä vähenevät.Puistojen lounaat vähän helpottavat yksin olevien lasten päivää. Jos niitä vielä on.

Olen vasta aikuisena tajunnut, miten etuoikeutettu olin opettajavanhempieni kanssa. Olimme kaikki kesät yhdessä mökillä. Syksyisin palasin ruskettuneena ja soutamisen ja uimisen karaisemana kouluun. Olin paistatellut vanhempien rakkaudessa.
  

Olen itse äiti, joka painaa kohtuu pitkää päivää. Nuorin täytti jo 12, mutta en tykkää jättää häntä ihan valtoimekseen monen viikon ajaksi. Olenkin taas organisoinut alkukesään tekemistä, joka rauhoittuu lopuksi lomaa lököilyksi.

Eka viikko oli tenniksenpeluuta päiväleirillä aamuisin ja iltapäivisin muuta liikuntoa.
Toinen lomaviikko on nyt alkanut. Sen täyttää Fysiikkaleiri. Kokeita ja sen sellaista ja vähän ulkoilua.

Ensimmäisen päivän jälkeen sain raportin. Paikalla oli ollut reilut 20 poikaa ja 5 tyttöä.

- Äiti. En hirveästi pidä siitä, että ketään haukutaan nörtiksi, mutta nuo pojat ovat kyllä sellaisia. Ihan erilaisia kuin meidän luokalla, minulle raportoitiin. Ja lisäksi: ”Ulkonäön perusteella luulisin, että muutamat niistä eivät ole koskaan käynet ulkoilmassa”.
Mahtavaa. Kesäleiri siis tutustuttaa uudenlaisiin ihmisiin ja avaa näköaloja!