torstai 30. maaliskuuta 2017

Juuri nyt olen kiitollinen


Teen töitä, opiskelen ja elän sandwich-elämää. Minulla on kohtuulliset välit itseni kanssa ja vanhempieni kanssa ihanat.
Pidettyäni joitain viikkoja kiirettä elämänvalttina huomasin asioita,  joista täti-ihmisen pitää ymmärtää nauttia.
Vanhin lapsi opiskelee. Hänellä on kumppaninaan unelmavävyehdokas ja meillä on rakastavat ja tukevat välit. Muutumme koko ajan enemmän vain kahdeksi naiseksi, jotka ymmärtävät toisiaan sukupolvirajan yli.Aidoiksi ystäviksi.
Kakkonen on saanut kirjoitukset valmiiksi. Ne menivät reilusti yli odotusteni. Nuorella on kolmatta vuotta työtä koulun ohella ja suunnitelmia jatko-opiskelusta. Meillä on rakastavat ja toisiamme kunnioittavat välit. Nuori perehdyttää minua filosofiaan ja minä häntä vessan pesuun ja muuhun tärkeään.
Nuorin pääsi haluamaansa yläkouluun. Hän on terve ja älykäs. Meillä on tosi rakkaat välit. (murrosikä ei ole vielä ihan vauhdissa)



Mies on ehdolla kuntavaaleissa. Se teettää töitä meille kaikille. Hän tekee myös paljon hommia yrityksessään eivätkä kuntapoliitikon hommat anna lomaa vaaliaikanakaan. Mutta haluamme ja muistamme (kiitos hänen) nytkin ehtiä tykätä toisistamme.

Minulla on ihania ystäviä. Nyt on kyllä kiire, mutta aina jota kuta ehtii tavata. Ja tiedämme olevamme toisillemme olemassa. 

Minulla on ihan hirveä kiire. Niin kiire, että pää humisee ja pysähtyminen tai yöllä nukkuminen ei huvita. Juuri nyt tapahtuu ihan hirveästi.Mutta se ei haittaa.

Tajusin näet tänään, että nyt. Juuri nyt minulla on niin paljon syytä kiitollisuuteen, että sille on oltava aikaa. Istuin vain ja ajattelin, että kiittäminen on tärkeää.
Harvoin näet ihmisestä tuntuu tältä. Että väsymyksineni, sekoiluineni kaikkineni olen ihan tyytyväinen. Että kaikki on kohdallaan.

Elämän arki. Se on suuri lahja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Moderoin aina pois asiattomat ja kiroilevat viestit.