Aristoteles kuvasi ystävyyden merkitystä siten, että varsinkin köyhyydessä tai vaikeuksissa ystävyys on meille turvapaikka. Ystävyys pitää nuoret turvassa virheiltä. Se auttaa vanhoja selviämään, kun voimat ehtyvät. Yhdessä on enemmän.
Elämässäni on ollut paljon ihania ystäviä. Joskus heitä ei näe pitkään aikaan ja siihen ei ole syytä, mutta silti tiedän, että jos toinen soittaisi tai minä soittaisin apua pyytäen, ei avusta olisi epäilystäkään. Sellaisia, joiden kanssa ei lasketa, kuka antaa enemmän ja kuka vähemmän, mutta molemmat antavat.
Ehkä rankinta, mitä olen kohdannut, on ymmärtää, että minulla onkin myrkyllinen ystävä, että hän voi olla joku, jota olen ainakin välillä pitänyt hyvin läheisenä. Erilleenajautuminen ystävien - etenkin parhaiden ystävien - kanssa on ainakin yhtä tuskallista, tai jopa enemmän, kuin ero romanttisesta kumppanista.
Meillä on odotuksia siitä, että ystävyys kestää ikuisesti, ja tietenkin satuttaa tietää, ettei ystävyys enää toimi terveellä tavalla.
---------------------------------------------
Tein tänään kuitenkin päätöksen.
Minulla oli kauan ystävä. Pitkään kestänyt, hyvin intensiivinenkin ystävyys.
Välillä jompaa kumpaa meistä sattui, oman käsitykseni mukaan väärinkäsitysen vuoksi. Mutta kovaa. Monesti mietin, miksi jonkun itselleni niin tärkeän ja rakkaan kanssa on usein kovin haastavaa olle rennosti. Välillä kaikki oli kivaa ja ystävyys oli juuri sellaista kuin vain toivoa voi.
Ystävyytemme oli usein hyvin kuluttavaa. Välillä poikaystäväni olivat tylsiä. Ennen kuin ensimmäinen lapseni oli kuukauttakaan, olin kuulemma jämähtänyt kotiin. Joskus en lukenut tarpeeksi, käynyt oikeanlaisissa teattereissa tai ollut kiinnostunut vapaista tuntemattomista miehistä baarissa eroni jälkeen. Sehän oli toki ärsyttävää.
Tämän henkilön kanssa yhteydenotot tai ystävän tarve tulivat usein tyrmätyksi ja luottavainen avoimuus haavoitetuksi. Silti meillä oli myös tosi mukavaa ja välillä kaikki sujui. Ystävyys jatkui myös perinteen vuoksi.
Viimeisen kerran näin häntä yhteisellä kävelyllä juuri, kun elämässäni oli sen kaikken vaikein hetki, kolme vuotta sitten. Oli ihanaa nähdä ja jutella.
Ilmeisesti jokin oli mennyt pieleen ja hän teki saman kuin monta kertaa aiemminkin: keskeytti yllättäen puhelimeen vastaamiset.
Vaikka tapasin hänet ensimmäistä kertaa ala-asteelaisena ja olimme ystäviä, tästä hetkestä, kun tätä kirjoitan, emme ole enää kavereita edes Facebookissa.
___________________________________________________________
On jännä ja vahva menetyksen tunne.
Tällainen sattuu, ja joskus mietin, olenko onnistunut tekemään jotain tosi huonosti. Ehkä. Mutta tärkeintä on mielestäni se, ettei ystävän kanssa tarvitse varoa koko ajan. Ettei ole kateutta ja molemmat haluavat toisilleen hyvää.
Toivon, että tarinani toinen päähenkilö voi hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Moderoin aina pois asiattomat ja kiroilevat viestit.