Tänään Hesarissa on mielenkiintoinen juttu Kazakstanista. Maa oli minullekin aiemmin melko tuntematon, tiesin hevoset ja tasangot sekä Alma Atan, (Almatyn) jota luulin edelleen pääkaupungiksi. Minä keskityn tässä päivityksessä ihmisiin. Artikkelissa kerrotaan myös paljon muusta, ristiriitaisista asioista. kannattaa lukea.
Viime jouluksi meillä oli ilo saada vieraaksi Joosepin opiskelukaveri Wienistä, nuori kazakki, Abul. Hän edustaa jutussa mainittua nuorta, sivistynyttä polvea. Kielitaitoinen, kansainvälinen Abul toi mukana rakkaan perheensä lämmön ja oli ihanan avoin erilaisille asioille. Uskonnottoman maan kasvattina hän seurasi kristillistä joulunviettoamme kiinnostuneena ja avoimesti.
Vaikka joulu meni suomalaisessa humussa, meille jäi aikaa kysellä Kazakstanista, ja nähdä Abulin kuvia kaupungeista, joissa on paljon kiinnostavaa. Viehättävää kuhinaa, kauniita taloja, luontoa, lämpimiä ihmisiä jne
Abul oli ihana vieras ja hänestä näkyi perheen lämpö. Hän olisi milloin vain tervetullut uudestaan. Pienenä lisänä: Abulin äiti lähetti minulle joulun jälkeen ihanan, kansalliskuvioidun liivin, joka muistuttaa vähän jutussa olevan kuvan takkia kuvioiltaan. Käytän sitä ylpeänä. Voimia ja viisautta Kazakstanilaisille!
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009543999.html?share=cf29f5593e93c0fe08b9565369daece4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Moderoin aina pois asiattomat ja kiroilevat viestit.