Kuulun tämän maailman onnekkaisiin. Minulla on kohtuullinen terveys. Minulla on ihana perhe, johon kuuluu kolme sukupolvea, ehkä vielä joskus neljäskin. Minulla on ihana työ. Ystäviä. Musiikki. Silti kaipaan joskus. Vaikka en tiedä mitä.
Miksi minusta usein tuntuu, että tielläni on joku, joka pitää tulevaisuuttani käsissään? Ehkä hieman liian korkealla tai sivullani piilotettuna niin, etten pääse siihen käsiksi. Miksi joku muu saa päättää? Miksen voi venyä sinne asti mihin haluan, sillä joku toinen saa innostavimman homman? Miksei minua nosteta lavalle vaikka rakastan yleisön edessä oloa?
Proaktiivisuus on tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä tapa toimia. Rohkeus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, mitä ihmisellä voi olla. Se tarkoittaa vastuun ottamista tulevaisuudesta ja aktiivista työtä tavoitteideni saavuttamiseksi. Olemalla proaktiivinen, kykenen ennakoimaan onnistumisen haasteita ja ryhtymään toimiin niiden voittamiseksi ennen kuin niistä tulee suurempia ongelmia.
Miksi en siis aina toimi innolla, työnnä itseäni esiin, tarjoudu framille? Ja toisaalta – miksei minua päästetä siihen asemaan, että saisin innostua, kukoistaa, olla upea. Kuinka uskaltautuisin näyttämään, kunpa jaksaisin kerta toisensa jälkeen toimittaa priimaa, vaikka standardia tilattiin.
______________________________
Vastuun ottaminen omista teoistani on henkilökohtaisen kasvun ja kypsyyden olennainen osa. Siihen liittyy uskallus omien virheideni tunnustamiseen, vastuun kantaminen omista päätöksistäni ja tapojeni korjaaminen tai parantaminen. Vastuun ottaminen itsestä ja oman elämänhallinnan kasvattaminen ei ainoastaan vahvista luonnetta. Se myös edistää ihmisen kehittymistä.
______________________________
Olen aina tykännyt puuhata kaikenlaista, mutta enemmänkin voisin tehdä. Ihmettelen kovasti niitä ystäviäni, joilla riittää energiaa vaikka kuinka paljon. Heillä on ura. Heillä on uusia haasteita tasaisin välein. He saavat tunnustusta. He tietävät, miten toimia ja mihin pyrkiä.
Itse sorrun usein miettimään, miksei kukaan mua huomaa. Tai huomaa, mutta haluaisin enemmän, korkeammalle ja lentää kovaa. Silloinkin kun muut kehoittavat hidastamaan vauhtia. Miksei rumaa tyttöä tulla kotiin kosimaan, miksen saavuta tarpeeksi?
________________________________
Ehkä on aika hankkia uusi asenne. Olen jo aloittanut. Tykkään työstäni, mutta minulle jää aikaa muuhunkin. Olen nyt aloittanut päivätyöni ohella kokeilemaan pienimuotoista yrittäjyyttä. Teen viestinnän asioita: yrityksen tarkoituksen (määritteleminen) kirkastaminen, verkoston kehittäminen, asiakkaiden tarpeiden tunnistaminen. Sitä, mitä osaan. Liikkeellä ollaan jo! Ehkä tässä on se, mitä olen vielä kaivannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Moderoin aina pois asiattomat ja kiroilevat viestit.