keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Pienet lahjat, isot mahkut



Kuuma viini, joulupaita ja –korut innostavat anteliaalle, lämpimälle mielelle. Kynttilät, varsinkin adventtisellaiset suuntaavat mieltä kohti luvattua juhlaa.
Siinä on paljon ristiriitaa ulkomaailman todellisuuteen: niin yrityksissä kuin politiikassakin lyödään vuoden tärkeimpiä päätöksiä kiinni, ja eduskuntakin taitaa palautekeskustella budjetista ihan kelkankannaksille asti. Stressi saattaa painaa. Omassakin työssäni koitamme saada maailman valmiiksi ennen joulua. Lasten käsityöt valmistuvat, koirat trimmataan jne. 

 Parasta joulun lähestymisessä ovat positiiviset tunteet, jotka nousevat muita kohtaan. Enkä nyt tarkoita noita pikkujoulujuttuja. Monesti sitä joulun alla muistaa, miten mukava joku jokapäiväinen työ- järjestö- tai muu tuttu on.

Eräs kovasti arvostamani nainen kertoi työnantajansa pikkujouluista männäviikolta: 10 vuotta nuorempi kollega oli antanut ison pikkujoululahjan: ehdotellut lähempää tuttavuutta. Tuntuuhan se hyvältä, että on vielä markkina-arvoa, ystävä totesi. Joo, varmasti. Suosittelen kuitenkin vain kokeneille ja rajansa tunteville käyttäjille. ;-)
Koska oman työpaikkani pikkujouluglögit kestivät tällä kertaa 40 minuuttia, minulla ei ole mukavan keskustelun lisäksi muita meheviä juoruja jaettavana. Olen kuitenkin huomannut vuosien mittaan, että joulun lähestyminen kirvoittaa meitä monenlaisiin tunteisiin. Myös töissä. 

Itseäni ilahdutti jokin vuosi sitten esimiehen soitto K-marketin hyllyjen väliin. Hän vain halusi kertoa ennen joulua olevansa iloinen, että teemme töitä yhdessä. Taisi vielä jotenkin kauniisti kiittääkin parista asiasta. Ansiosta tai ei, kyllä oli kiva viettää joulua ja palata lomilta. 
Joskus joulun läheisyys ei riitä parantamaan ilmapiiriä. Yhtenä vuonna eräs kollegani avautui meidän muiden vioista: mielipiteistä, kävelytyylistä, työmoraalista, puhetyylistä…  ainakin kolmelle työtoverille. Syksy oli ollut uuvuttava, sen tiesimme, mutta moni meistä otti sanat raskaasti, sillä meitäkin väsytti. Loman jälkeen ei ollut niin kiva jatkaa, kun toiset muistivat epäasiallisen käytöksen ja luottamus piti rakentaa uusiksi. Siinäkin onnistuttiin, kun kaikilla oli hyvää tahtoa. 

Pimeyden keskellä saa vähällä efortilla paljon positiivista aikaan. Pieni vaivannäkö: kokoukseen tuodut piparit tai vaikka pieni kortti työtutulle voi olla iso iloinen yllätys. Ja parantaa yhteyksiä pitkälle tulevaankin. Ei oo noloo olla kiva.


Joulutelkaa ja lämmitelkää toisianne!






Siitä varsinaisesta perhejoulusta bloggaan ihan erikseen.  





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Moderoin aina pois asiattomat ja kiroilevat viestit.