Elämänarvojen rahoituslaskenta

 

Rahoituslaskenta pätee elämäänkin

Lainaan alkuun Hyvejohtajuus.fi sivulta käännöstä.

Kun menneitä päätöksiä ja niiden seurauksia arvioidaan kriittisesti syntipukkia kuitenkaan etsimättä, on edetty suuri harppaus kohti ilmapiiriä, jossa totuus tulee kuulluksi. Jos (yrityksessä) on oikeat ihmiset, syyllistä ei tarvitse etsiä juuri koskaan, vaan analysoinnissa voidaan keskittyä virheiden ymmärtämiseen ja niistä oppimiseen. — Jim Collins

Suuresti arvostamani ja aikoinaan eduskunnassa tapaamani Keskustan aiempi kansanedustaja  Tapani Tölli on kuuluisa mm. sanonnastaan ”Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu” . Sen on minusta hirveän hyvin sanottu, vaikka onkin kuivan lämmin politiikan kuvaus. 

Ei pidä nojata elämässä, politiikassa, uralla tai rakkaudessa siihen, mitä oli, eikä edes siihen, mitä olisi voinut olla. Voin ja saan katsoa aikasempia asioita oppien, mutta kun mietin tulevaa, lähden siitä, että tähän on tultu. Ei enempää eikä vähempää. Aika tärkeä taito. Katse tulevassa horisontissa.

No miksi sitten otsikossa puhutaan rahoituslaskennasta? En ole koskaan ollut hirveän hyvä tai kurinalainen taloudenpitäjä omista rahoistani. Yhdistyksissä ja töissä olen paljon tiukempi. Nyt olen MBA-opintojeni yhteydessä opiskellut rahoitusta ja laskentaa. Tooooodella syvällä mun sisällä nämä asiat…. Jopa niin syvällä, että ne ovat olleet aikalailla piilossa.

Mutta yllättäen tämä kaikki onkin ollut todella kiinnostavaa.

Lievästi outona keskittyjänä ehdin kuitenkin pohtia kaikenlaista ja löysin yhteyden rahoituksen oppien ja viime aikoina pohtimieni elämänviisauksien välillä.

Opin näet, että jos haluan pohtia jonkin investoinnin kannattavuutta, minun pitää aina keskittyä tulevaan Pitää unohtaa se, mihin olen jo panostanut ja ajatella menneitä (rahoja) sunken costina, menetettyinä kustannuksina. JA kun päätän tulevasta investoinnista, minun pitää keskittyä siihen, miten se vaikuttaisi tulevaan.

Hassua. Sama pätee pikkuisen elämäänkin.